Vanhempi pienistä on jo niin iso että on siirtynyt isojen ryhmään päiväkodissa. Ulkoilualuetta rajaa aita, -turvallisuus syistä. Ensilumen päivänä pieni oli seissyt ja ikävöinyt veljeään aidan luona, pääsemättä halimaan ikäväänsä pois. Isoveli oli tullut aidalle, ottanut lunta maasta, tehnyt siitä pallon ja vierittänyt sen aidan alitse pikkuveikalle sanoen: taputin palloon rakkautta! Ei tarvittu muuta. Pikkuinen oli ottanut onnellisena lumipallon, ikävä oli haihtunut.....
Joulun räikeistä, houkuttelevista lelukuvastoista ei löydy lumipalloa johon on taputettu paljon rakkautta, ei löydy tietokonepeliä jolla saa taputeltua lumipalloon tuota suurinta tunnetta! Pikkuvelu sai tietämättään arvokkaimman lahjan mitä toivoa saattaa mutta isoveikan ajatuksia ja tunteita tuossa tilanteessa ihmettelen yhä uudestaan ja uudestaan...
